Tulosta

Vakuutusmaksu- ja katastrofiriskit

Vahinkovakuutusyhtiö on sitoutunut maksamaan vakuutetuille korvauksia vahinkotapahtumien sattuessa, mistä vastikkeeksi yhtiö saa vakuutuksenottajilta vakuutusmaksuja. Vahinkovakuutustoiminnan kannattavuuden kannalta on keskeistä, että korvauskulut ja liikekulut osataan arvioida luotettavasti ja vakuutussopimukset hinnoitella niiden mukaisesti.

Epävarmuus on vahinkovakuutustoiminnalle luonteenomaista ja riskinä ovatkin odotettua useammin tapahtuvista ja/tai määrältään suuremmista vahinkotapahtumista syntyvät tappiot. Esimerkkejä ovat suuret palot, luonnonkatastrofit kuten ankarat talvimyrskyt, sekä pienten ja keskikokoisten vahinkojen tiheyden tai keskimääräisen korvauskoon ennakoimaton kasvu. Vaihtelu voi olla puhtaasti satunnaista, eli johtua korvausmenoon sisältyvästä epävarmuudesta. Vaihtelua voi toisaalta aiheutua myös systemaattisemmista ja pysyvämmistä muutoksista esimerkiksi inflaatiossa, lainsäädännössä tai vakuutuskannan jakaumassa. Satunnainen vaihtelu on ominaista Suurasiakkaat -liiketoiminta-alueella, jossa tyypillisesti aika ajoin toteutuu harvoja, mutta erittäin suuria yksittäisiä vahinkoja esimerkiksi johtuen suuresta tehdaspalosta. Systemaattiset muutokset vaikuttavat erityisesti Yksityisasiakkaat -liiketoiminta-alueen tuloksiin, koska tälle alueelle ominaista on suuri määrä varsin pieniä vahinkoja, mikä tasoittaa satunnaisvaihtelun vaikutuksia.

Vakuutusmaksu- ja katastrofiriskien hallinta

Vastuunvalintakomitea on vastuussa vastuunvalintapolitiikassa (Underwriting Policy) määriteltyjen periaatteiden seurannasta. Vastuunvalintapolitiikka on tärkein vakuutusten myyntiä ohjaava dokumentti. Se määrittelee vakuutusten myynnin yleisperiaatteet, rajoitukset, limiitit ja menettelytavat. If Vahinkovakuutuksen hallitus vahvistaa vastuunvalintapolitiikan vähintään kerran vuodessa.

Vastuunvalintapolitiikkaa täydennetään yksityiskohtaisilla ohjeilla, jotka ohjaavat vakuutusten myyntiä eri liiketoiminta-alueilla. Nämä ohjeet pitävät sisällään muun muassa hinnat ja hinnoittelun luokitusmallit, ohjeet vakioehdoista ja sopimusteksteistä, vastuunvalintavaltuudet ja -limiitit, kuten vakuutettavat määrät, sekä luettelon vakuutuskelvottomista riskeistä.

Vahinkovakuutuksen liiketoimintayksiköt hallinnoivat vastuunvalintariskejä päivittäisessä työssään. Erilliset riskienvalinta- ja hinnoitteluyksiköt vastaavat tariffeista ja vakuutusten hinnoittelusta Henkilöasiakkaat -liiketoiminta-alueen osalta ja Yritysasiakkaat -liiketoiminta-alueen pienempien riskien osalta. Suurasiakkaat -liiketoiminta-alueen ja Yritysasiakkaat -liiketoiminta-alueen monimutkaisempien riskien osalta vastuunvalinta perustuu enemmänkin yleisperiaatteille ja tilannekohtaiseen valintaan, kuin ennalta määrättyihin tariffeihin. Yleisesti ottaen vakuutusten hinnoittelu perustuu korvauksista tehtyihin tilastoanalyyseihin ja arvioihin tulevasta kehityksestä, esimerkiksi korvausinflaation ja vahinkotiheyden osalta.

Vahinkovakuutustoiminnan vakuutuskanta on hyvin hajautettu, koska vakuutuksenottajien määrä on suuri ja toimintaa harjoitetaan laajalla maantieteellisellä alueella sekä useissa eri vakuutuslajeissa. Hajautuksen määrä on esitetty kuvassa "Bruttomaksutulojen erittely liiketoiminta-alueittain ja maittain, If Vahinkovakuutus, 31.12.2010" sekä taulukossa "Vastuuvelka vakuutuslajeittain ja maittain, If Vahinkovakuutus, 31.12.2010".

Yli 80 prosenttia maksutuloista syntyy Henkilöasiakkaat- ja Yritysasiakkaat -liiketoiminta-alueilta, joille on ominaista suuri määrä varsin pieniä korvauksia, mikä tasoittaa satunnaisvaihtelun vaikutuksia.

Suuresta hajautusasteesta huolimatta riskikeskittymiä voi syntyä esimerkiksi altistuttaessa luonnonkatastrofeille, kuten talvimyrskyille ja tulville, joille alttiimpia alueita ovat Tanska, Norja ja Ruotsi. Lisäksi yksittäiset isot vahingot voivat vaikuttaa merkittävästi tulokseen. Jälleenvakuutuksella pienennetään näitä riskejä. Vuodesta 2003 lähtien If Vahinkovakuutuksessa on ollut käytössä yhteispohjoismainen jälleenvakuutusohjelma. Vuonna 2010 omapidätystasot eri vakuutuslajeille olivat 100 miljoonan Ruotsin kruunun (noin 11,2 miljoonaa euroa) ja 200 miljoonan Ruotsin kruunun (noin 22,3 miljoonaa euroa) välillä riskiä kohden sekä 200 miljoonaa Ruotsin kruunua yksittäistä vahinkotapahtumaa kohden.

Vahinkovakuutuksen jälleenvakuutuspolitiikassa (Reinsurance Policy) annetaan ohjeet jälleenvakuutussuojan hankkimisesta. Jälleenvakuutuksen tarve arvioidaan ja valinta tehdään sisäisen mallin avulla. Jälleenvakuutuskustannusten on oltava pääomakuluja pienemmät. Muut huomioon otettavat tekijät jälleenvakuutuksia ostettaessa ovat tuloksen volatiliteetti sekä jälleenvakuuttamisen vaikutus pääomavaatimuksiin (valvontaviranomaisten pääomavaade, taloudellinen pääoma sekä luottoluokituslaitosten pääomavaatimukset).

Edellinen sivu Seuraava sivu
Työkalut raportin hallintaan